Haavat auki
Vielä muutama yö jouluaattoon.
Muutama yö ensimmäiseen merkitykselliseen jouluun sitten lapsuuden.
Muutama yö siihen kun saa elää taas valheessa.
Muutama yö siihen kun kaikki haavat jotka vuosi 2014 aiheutti revitään auki.
Ne haavat on vuonna 2015 revitty toki auki jo useammin, mutta joulu… Joulu on ehkä se vaikein aika niiden avautumiselle. Joulun pitäisi olla iloinen perhejuhla – no ehkä se sitä puoliksi onkin.
Joulumieltä minulta on aina löytynyt yleensä – ei nyt. Ei nyt vaikka minulla on oma lapsi, joka viettää ensimmäistä jouluaan.
Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ei minulla ollut joulumieltä viime joulunakaan.
Olin kokenut sinä vuonna eron avopuolisostani. Avopuolisosta kenestä kukaan ei olisi koskaan voinut uskoakkaan että pettäisi. Vuosi 2014 oli valheiden vuosi. Ja kun sanon valheiden vuosi niin tarkoitin sitä, sillä se valheiden verkko kesti lähes koko tuon vuoden.
Tuona vuonna sain kuulla olevani raskaana. Samaisena vuonna sain ex-avopuolisoni kautta kuulla kuinka hänen puoleltaan lähes kaikki kyseenalaistivat lapsen olevan hänen.
Välillä hän tiesi että lapsi oli hänen, kun taas välillä hän kyseenalaisti sen kokonaan.
Kuullessani raskaudesta ensin päätin etten kertoisi hänelle ollenkaan, pyörsin kuitenkin pääni.
Lähennyimme raskauden aikana vaikka tunteet olivatkin ristiriitaisia välillä.
Elättelin toiveita että ehkä sittenkin saan lapsellemme ehjän perheen.
Saapui vuosi 2015 ja pian jo rakas lapseni sai nähdä ensimmäiset päivänsäteet. Olin onnellinen saadessani pitää lastani ensimmäistä kertaa ja olin myös onnellinen siitä että exäni oli mukana synnytyksessä. Tunsin sisimmässäni kuinka perhe oli kasassa ja kuinka tästä saadaan kokonaan uusi alku elämälle.
Meni kuukausi ja tuli arki. Toive yhtenäisestä perheestä alkoi hajota. Tuolloin päätin pitää pintani siitä että minusta tulee yksinhuoltaja. On huomattavasti helpompaa että voin yksin hoitaa lapseni asioita, eikä kaikesta tarvitse taistella toisen kanssa. Varsinkin kun toinen on niin ailahteleva.
Useita kertoja tämän vuoden aikana olen saanut kuulla exältäni uhkauksia, että hän ei kohta pidä mitään yhteyttä minuun saati lapseensa ja maksaa vain elatusmaksunsa – lapsi ottakoon häneen yhteyttä sitten vanhempana kun rupeaa kiinnostamaan.
Mistä nämä uhkaukset johtuvat?
Toisista naisista. Ihan niinkuin vuotta aikaisempi ero johtui toisesta naisesta.
Kun luottamuksen menettää on se vaikea saada takaisin. Kun välimme jälleen lämpenivät hän halusi ansaita luottamuksen takaisin, mutta ei selkeästi tajunnut sitä että se on aikaa vievä asia eikä mikään hetkessä tapahtuva. Hän kyllästyi tuohon ja otti jälleen asenteekseen ”Ihan sama.”
Miksi tämä teksti on niin sekavasti kirjoitettu ja pomppii vähän siellä ja täällä johtuu yksinkertaisesti siitä että minun oli pakko päästä purkamaan asioita paperille. Pakko että saan niitä pois päästäni edes hetkeksi.
Tällä hetkellä minusta tuntuu että tilanne on jälleen enemmän tai vähemmän se mikä se oli eron jälkeen. Häntä ei kiinnosta mikään muu kuin toinen nainen. Salailu ja mysteerillisuus on alkanut jälleen. Kuka tietää ehkä tällä kertaa tämä nainen onkin salailun arvoinen kun se edellinen kuihtui pois lähes heti kun poika parka oli kaiken menettänyt.
Virheistä oppii eikä samoja virheitä toista enää – vai oppiiko? Ainakin tämän kyseisen herran kohdalla välillä tuntuu että ei opi ja samaa voisin sanoa itsestäni. Olisiko pitänyt vaan osata päästää irti jo silloin? Järki sanoo päästä irti, mutta sydän ei ole valmis luovuttamaan.

